Ne Euroopan maat, joissa koulumuotoinen opetus aloitetaan varhain, eivät ole menestyneet Pisa-tutkimuksissa.

On ehdotettu, että esikoulu aloitettaisiin jo viisivuotiaana. Lapsen kehityksen kiirehtimiseen tähtäävien suunnitelmien taustalla ovat talouspoliittiset tuottavuustavoitteet. Koulumaisuutta lisättäessä syrjäytetään kasvatusfilosofiset näkemykset, jotka perustuvat ymmärrykseen lapsuuden ominaislaadusta.

OECD:n vertailut osoittavat, että Suomessa on vähemmän lapsia varhaiskasvatuksen piirissä kuin vertailumaissa. Tällaisten vertailujen vaarana on, että erilaisuus koetaan kielteiseksi asiaksi ja syntyy paine muuttaa tilannetta, vaikka se olisi parempi kuin muualla.

Suomessa lapsuus on käsitetty eri tavalla kuin monissa muissa maissa. Tämän ansiosta Suomen kouluissa on saavutettu hyviä tuloksia. On syntynyt luovuutta ja kilpailukykyä.

Paremmuuden kriteerinä voisi käyttää OECD:n 15-vuotiaille tehtyjä Pisa-vertailuja. Suomalaisten koululaisten tulokset hämmästyttivät maailmaa 2000-luvun alkupuolella.

Kun hyviin tuloksiin on etsitty selityksiä, on keskitytty kouluun ottamatta huomioon koko lapsuutta. Nyt kun Pisa-tulokset ovat heikentyneet, syitä ja selityksiä on etsitty koulua edeltävästä lapsuudesta. Sen sijaan ei ole kiinnitetty huomiota siihen, että valtion tuki kouluille on samanaikaisesti vähentynyt 59 prosentista 25 prosenttiin.

Koulut ovat jääneet 75-prosenttisesti kuntien vastattaviksi, jolloin lähiyhteisöjen kouluja on lakkautettu ja tilalle on tullut pitkiä koulukuljetuksia. Yli viidesosa koululaisista on kuljetusoppilaita, joiden joukossa on paljon peruskoululainsäädännön piiriin kuuluvia kuusivuotiaita esikoululaisia. Sitäkö halutaan jo viisivuotiaille?

Hyviä Pisa-tuloksia 2000-luvulla saavuttaneet 15-vuotiaat olivat syntyneet vuosina 1985–1991. Useimmat heistä eivät olleet käyneet esikoulua. He olivat menneet innokkaina lähiyhteisönsä kouluun seitsemänvuotiaina. Suomalaista koulun aloitusikää tukee aivotutkimus, jonka mukaan aikuisikään asti kehittyvissä aivoissa tapahtuu 6–7-vuotiaana muutoksia, jotka nopeuttavat kognitiivista oppimista.

Kokonaisvaltainen kasvatus varhaisvuosina – perheissä annettuna hoivana ja monimuotoisina päivähoitojärjestelyinä – on pohjautunut lastentarhaperinteeseen, jolle on ominaista lapsilähtöisyys, lasten kehitysvaiheiden tunnistaminen ja moniulotteisuus toiminnassa. Juuri ne maat, kuten Espanja ja Britannia, joissa koulumuotoinen opetus aloitetaan varhain, eivät ole menestyneet Pisa-tutkimuksissa.

Opetus voidaan aloittaa varhain, mutta siihen käytetty aika on pois lapsen ikäkauden kannalta tärkeämmästä toiminnasta. Viisivuotias on kehityksessään vaiheessa, jossa hän omaksuu uusia asioita leikin ja jäljittelyn kautta. Hän ottaa rooleja ja toimii niiden pohjalta. Hänen mielikuvituksensa ja luovuutensa saavat ravintoa saduista ja tarinoista sekä taiteellisesta toiminnasta. Kädentaidot ja muu motoriikka kehittävät myös aivoja.

Vapaa leikki antaa kasvualustan oma-aloitteisuudelle. Lapsen ideat pääsevät toteutumaan ilman ohjailua. Lapsi tarvitsee vapautta toteuttaakseen rakentumassa olevaa persoonaansa. Aikuisten tehtävä on luoda innostavat ja turvalliset puitteet sekä havainnoida leikkiä.

Leikki on varhaisen oppimisen kivijalka. Asiantuntijat eri maissa ovat huolissaan leikin loppumisesta ja mielikuvituksen ohenemisesta. Myös kuusivuotiaiden esikoulussa vapaalla leikillä tulisi olla mahtiasema.

Lapset ovat monisärmäisiä omine ainutlaatuisine piirteineen. Kognitiivinen painotus ja oppimispolkuajattelu kaventavat näkemystä kehityksestä moniin eri suuntiin. Tätä moninaisuutta kuitenkin tarvitaan tulevaisuuden yhteiskunnassa.

Elämässä menestyminen vaatii tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn taitoja. Niitä omaksutaan varhaisen kiintymyksen pohjalta, pysyvissä ihmissuhteissa, joiden merkitys korostuu varhaiskasvatuksessa.

Lasten stressaavaa elämää ovat pitkät hoitopäivät isoissa ryhmissä vaihtuvan henkilöstön kanssa. Tarvitaan investointia varhaiskasvatukseen sen laatuun vaikuttavat tekijät – lapsiryhmien koko, henkilöstön osaaminen ja vanhempien työajat – huomioiden. Varhaiskasvatuksen laatua ei kohenneta siirtämällä viisivuotiaat esikouluun.

 Timo Jantunen ja Lea Pulkkinen

Jantunen on peruskoulun luokanopettaja ja Pulkkinen psykologian emeritaprofessori.

 

Kategoriat: Kannanotto