Lapsesta keski-ikään jatkuneen samojen henkilöiden seurantatutkimuksemme perusteella voin yhtyä professori Plominin käsitykseen (HS 19.8.19) siitä, että vanhempien ammattiasemalla ja perheen taloudellisella tilanteella on vähemmän merkitystä lasten tulevan tulotason kannalta kuin mitä julkisuudessa usein oletetaan.
Myös ihmisten temperamenttipohjaiset piirteet, kuten ulospäin suuntautuvuus tai vetäytyvyys, joilla on vahva geneettinen tausta, ovat kasvuoloista suhteellisen riippumattomia.
Lapsen käyttäytymisen laadulliset piirteet ovat kuitenkin vahvasti yhteydessä kotikasvatukseen. Se sisältää kodin ilmapiirin ja sen tarjoaman sosiaalisen alkupääoman, vanhempien keskinäisen suhteen, alkoholin käytön ja läsnäolon lasten elämässä sekä lapsilähtöisen kasvatuksen.
Lapsilähtöiset vanhemmat kykenevät mentalisaatioon eli sekä omien että lapsen ajatusten ja tunteiden huomioon ottamiseen. Siltä pohjalta he luovat ympäristön, jossa lapsi kokee vanhempiensa lämpöä ja hyväksyntää, ovat pysyvästi kiinnostuneita lapsen asioista, ottavat lapsen mielipiteet huomioon ja reagoivat lapsen tarpeisiin lohtua ja tukea antaen.
Vanhempien lapsilähtöisyys on sosiaalisesta asemasta riippumatonta. Tiedämme, että vaatimattomissa oloissa elää hyviä vanhempia, joiden lapset menestyvät elämässä.
Lapsen ulospäin suuntautuvuus voi lapsilähtöisen kotikasvatuksen ansiosta kehittyä muita huomioon ottavaksi, rakentavaksi käyttäytymiseksi, johon sisältyy tunteiden säätelyä eli pyrkimystä ratkaista ongelmia, positiivista ajattelua, avuliaisuutta ja empaattisuutta. Vastakohtana on sosiaalinen avuttomuus, ahdistuneisuus ja tunteiden hallitsemattomat purkaukset.
Kotikasvatus vaikuttaa myös yhteisön normien omaksumiseen ja siten käyttäytymisen säätelyyn.
Varhain omaksutut sosioemotionaalisen käyttäytymisen piirteet edistävät tai vaikeuttavat sopeutumista yhteisöelämän vaatimuksiin päiväkodista työelämään. Se näkyy erilaisten asioiden kasautumisessa. Rakentava suhtautuminen helpottaa kouluun sopeutumista ja menetystä opinnoissa ja työelämässä. Se selittää myös aikuisten tulotasoa. Ammatillinen menestys ja hyvät ihmissuhteet luovat perustaa mielen hyvinvoinnille.
Sen sijaan aggressiivinen käyttäytyminen voi johtaa kasautuviin ongelmiin. Varsinkin varhainen päihteiden käytön aloittaminen on suuri riski yhteiskuntaan jäsentymisen kannalta.
Uusintarikollisten taustassa on vaikeita kasvuoloja. Sen sijaan ne henkilöt, joiden epäsosiaalinen käyttäytyminen rajoittuu nuoruusikään, ovat kasvaneet huolehtivammassa kasvuympäristössä. Heillä on henkinen lähtökohta, mihin palata ja mistä jatkaa oman elämän rakentamista.
Lea Pulkkinen
Professori emerita, Jyväskylän yliopisto
Julkaistu: Mielipide HS 21.8.2019