Hallituksen LAPE-kärkihankkeen ja samalla Keski-Suomen Lapsi- ja perhepalvelujen muutoshankkeen päättyessä syksyllä 2018 Haukkalan säätiön työ lapsiohjelman laatimiseksi julkaistiin omana kokonaisuutenaan: Pulkkinen, L. & Fadjukoff, P. (2018). Keski-Suomen lapsiohjelma: Lasten hyvinvoinnista hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Siinä on Päivi Fadjukoffin laatimaa Lapsiystävällinen Keski-Suomi –ohjelmaa täydennetty Lea Pulkkisen kirjoittamalla lasten hyvinvointia koskevalla osuudella (luku 3). Julkaisu on vapaasti saatavilla Haukkalan säätiön verkkosivuilta: https://www.haukkalansaatio.com/lapsiohjelma2018/
Julkaisussa analysoidaan lasten hyvinvoinnin edistämiseksi tarvittavia päätöksiä ja askeleita, joita tarvitaan usealla toimintakentällä. Pyrittäessä lisäämään lasten hyvinvointia on valittava ne lasten hyvinvoinnin osa-alueet ja indikaattorit, joissa muutosta toivotaan, ne toimenpiteet, joilla hyvinvoinnin edellytyksiä pyritään parantamaan, ja ne lapsen elinpiirit, joissa muutosta yritetään saada aikaan.
Lapsiohjelman arvoperustana ovat YK:n Lapsen oikeuksien sopimus (1991), YK:n kestävän kehityksen agenda 2030, lisääntynyt tietoisuus siitä lapsikäsityksestä, joka ihmisillä on, ja tutkimukseen perustuva ymmärrys lapsen kehityksestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Käsitettä lapsi käytetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (artikla 1) mukaisesti viittaamaan kaikkiin alle 18-vuotiaisiin.
YK:n Lapsen Oikeuksien sopimuksen kolmannessa artiklassa määritellään lapsen etu keskeiseksi päätöksenteon tavoitteeksi ja lapsen etu puolestaan määritellään lapsen hyvinvointina, jota tukevat sekä suojelu että huolenpito. Kolmas artikla sisältää seuraavan:
Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on esisijaisesti otettava huomioon lapsen etu [the best interests of the child should be a primary consideration]. Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon [such protection and care as is necessary for his or her well-being] ottaen huomioon hänen vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin.
Keski-Suomen lapsiohjelmassa visiota ”Keski-Suomi tullaan tuntemaan vuonna 2025 lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin maakuntana” täsmennettiin muotoon
Keskisuomalaisten lasten hyvinvointi on vuonna 2025 parempaa kuin 2019.
Vision toteuttaminen vaatii analyysia siitä, mitä lasten hyvinvointi tarkoittaa ja mikä siihen vaikuttaa myönteisesti ja kielteisesti eli mitä pitäisi ottaa huomioon lapsen edun kannalta. Hyvinvointi-indikaattoreiksi mainitaan usein ulkoisia näkökohtia, joiden toivotaan tuottavan lasten hyvinvointia, kuten materiaalinen elintaso. Ulkoiset olot voivat olla hyvinkin tärkeitä hyvinvoinnin kannalta, mutta niin ovat myös lähi-ihmissuhteet ja lapsen oman toiminnan mahdollisuudet.
Vaikka hyvinvoinnin käsite on kokonaisvaltainen, siinä voidaan erottaa erilaisia puolia, joiden yhteisestä panoksesta hyvinvointi koostuu. Siksi näitä eri puolia on syytä tarkastella erikseen sekä vahvan että heikon hyvinvoinnin ymmärtämiseksi ja paremman hyvinvoinnin edistämiseksi.
Kehityksen ja hyvinvoinnin eri puolia ja niihin vaikuttavia tekijöitä on havainnollistettu Keski-Suomen lapsiohjelma –julkaisussa kuvausmallilla (kuvio 1). Seuraava teksti on lyhennelmä tämän julkaisun luvusta 3.
Lapsen hyvinvoinnin kokemus syntyy monista lähteistä kehityksen eri ulottuvuuksilla:
* fyysinen hyvinvointi (esim. kokemus terveydestä ja toimintakyvystä),
* sosiaalinen hyvinvointi (kokemus sosiaalisesta hyväksynnästä ja yhteenkuuluvuudesta),
* emotionaalinen hyvinvointi (kokemus itsensä hyväksymisestä ja vastavuoroisesta kiintymyksestä toisiin ihmisiin),
* esteettinen hyvinvointi (kokemus kauneudesta luonnossa ja omissa ja muiden aikaansaannoksissa),
* kognitiivinen hyvinvointi (kokemus kiinnostuksesta uusia asioita ja ongelmien ratkomista kohtaan),
* eettinen hyvinvointi (kokemus hyvyydestä ja oikeudenmukaisuudesta ja tahdosta toimia niin) ja
* henkinen hyvinvointi (kokemus elämän tarkoituksesta ja mielekkyydestä).
Hyvinvoinnin käsite tarkoittaa hyvää tai ainakin tyydyttävää kokemusta eri ulottuvuuksilla. Kokemuksissa ne voivat painottua yksilöllisesti.
Hyvinvoinnin ulottuvuuksia ja edellytyksiä koskevan kuvausmallin ytimenä on lapsi itse, sisältäen lapsen synnynnäiset edellytykset ja kehitysprosessin kasvaa oman elämänsä toimijaksi ja kokemustensa tulkitsijaksi. Myös niiden henkilöiden käsitys lapsesta, jotka suorasti tai epäsuorasti toimivat lapsiin vaikuttavalla tavalla, muovaa lapsen kehitystä ja hyvinvointia.
Käsitys lapsesta vaikuttaa siihen, miten ja millaisin odotuksin lapsen kanssa toimitaan. Lea Pulkkinen toteaa julkaisussa Kohti yhteistä lapsikäsitystä (s. 23), ”Lapsikäsitys ei ole asia, joka voidaan toimeksiannolla määrät toteutettavaksi. Se syntyy henkilökohtaisen tiedostamisprosessin tuloksena.” Yhteisen lapsikäsityksen muodostuminen vaatii lapsikäsityksen merkityksen ja sisällön tiedostamisen lisäämistä ja lapsikäsityksen avaamista keskustelulle.
Keski-Suomen lapsiohjelman taustalla on lapsikäsitys, joka on muotoiltu the Alliance for Childhood European Network Groupin piirissä. Allianssi on puolestaan integroinut näkemykseensä Haukkalan säätiön piirissä kehitetyn kuvausmallin lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin ulottuvuuksista ja edellytyksistä, kuten käy ilmi sen kotisivuilta: http://www.allianceforchildhood.eu/scope1
Lapsikäsitys sisältää seuraavan:
- Lapsella on sisäsyntyinen potentiaali kasvaa, oppia ja kommunikoida sekä osallistua omalla tavallaan ja omine oikeuksineen ja velvollisuuksineen yhteisönsä toimintaan.
- Lapsi on aktiivinen toimija omassa elämässään ja suhteessa toisiin ihmisiin. Lapsi ei ole kohde, jota yritetään sovittaa aikuisen valitsemaan muottiin.
- Aikuiset, jotka ovat herkkiä lapsen tarpeille, auttavat lapsen ainutlaatuisuuden kehkeytymisessä.
- Lapsen vuorovaikutuksen ja suhteiden laatu aikuisiin ja toisiin lapsiin vaikuttaa heidän kasvuunsa ihmisinä joko myönteisesti tai kielteisesti.
- Lapset luovat kanssamme maailmaa ja muuttavat sitä.
- Inhimillinen kehitys on yksilön ainutlaatuisuuden kehkeytymisprosessi, johon vaikuttavat keskenään vuorovaikutuksessa olevat biologiset, psykologiset, sosiaaliset, kulttuuriset, henkiset ja yhteiskunnalliset tekijät.
Kehityksen ja hyvinvoinnin edellytyksenä kullakin ulottuvuudella (kuvio1) ovat toisiinsa kytkeytyneinä
- mahdollisuus omaan toimintaan ja osallistumiseen
- merkittävät ihmissuhteet, joissa lapsi tulee nähdyksi ja kuulluksi, ja
- kasvuympäristön laatu, joka Bronfenbrennerin mukaan koostuu monenlaisista systeemeistä mikroympäristöstä makroympäristöön ja niiden välisistä suhteista. Ne voivat vaikuttaa lapseen joko suoraan, kuten kodin ja toveripiirin mikroympäristöt, tai välillisesti esimerkiksi vanhempien työolojen kautta.
Kehityksen ja hyvinvoinnin eri puolet ja niiden edellytykset sisältyvät lapsen elinpiireihin, joita ovat:
- koti ja perhe,
- varhaiskasvatus ja hoiva kodin ulkopuolella,
- esiopetus, peruskoulu, ammattiin valmistava koulutus ja työ
- leikki ja vapaavalintainen harrastus- ja virkistystoiminta,
- perheen ulkopuoliset läheissuhteet, kuten naapuruston, vapaaehtoistoiminnan, uskonnolliset yhteisöt ja etnisen taustan
- yhteiskunnalliset palvelut, kuten terveys- ja sosiaalipalvelut
- yhteiskunnallis-kulttuuriset olosuhteet, kuten maahanmuutto ja aseelliset selkkaukset
- ekologinen ympäristö
- digitaalinen ympäristö.
Lapsen hyvinvointia kussakin elinpiirissä voidaan tarkastella analysoimalla, mitä toiminnan ulottuvuuksia se tarjoaa, millaisia toiminnan ja osallistumisen mahdollisuuksia lapsella niihin on, millaisia tukevia ja kannustavia ihmissuhteita siinä on ja millaisia ovat toiminnan materiaaliset, lainsäädännölliset ja muut ulkoiset puitteet.
Esimerkiksi koulussa lapset kehittyvät ja kukoistavat niillä alueilla (fyysinen, sosiaalinen jne., ks. kuva 1), joilla he saavat osallistua toimintaan sellaisten ihmisten tukemana, jotka näkevät heidät yksilöinä ja kuuntelevat heitä. Kouluympäristössä on monia puolia, jotka edistävät tai tukahduttavat lasten kehitystä ja hyvinvointia, kuten koulurakennukset ja muut aineelliset seikat, koululainsäädäntö, opetuksen laatu, harrastusmahdollisuudet, koulun koko ja koulun tavat ja ilmapiiri.
Hyvinvoivat ihmiset muodostavat hyvinvoivia yhteisöjä, jotka puolestaan muodostavat hyvinvoivan yhteiskunnan.
Kuvausmallin sisältämät näkemykset lapsen hyvinvoinnin edellytyksistä ovat kytkettävissä YK:n Lapsen Oikeuksien sopimukseen, kuten on tehty Lea Pulkkisen pitämässä Foorumi VI:n alustuksessa, joka on ladattavissa tästä.